Hyvää Joulua!

 

Joulurauhaa Skansenilta

 

 

 

 

Käytiin hiukan katselemassa joulunaikaa lahden tuolla puolen. Skansenin joulumarkkinat kun kuuluvat vanhoihin suosikkeihini. Lapsuusmuistot tulivat mieleen. Löysin markkinoilta itselleni ihanan paksut lammashanskat. Olivat lämpimät. Vanhat hanskat ovatkin jo kuluneet kaljuiksi sisältä, ja saivat lempinimen kaljuhanskat... Ei ihme että sormia hiukan paleli.

Oikein Hyvää Joulua kaikille lukijoille! Jospa työkiireetkin hiukan hellittäisivät ja ehtisin kuvata ja bloggailla ainakin kerran viikossa, ehkä parikin. Katsotaan!

Jotta en unohtaisi

 

Nuoret kirjoittivat elämänviisauksiaan seinälle viime kesänä. Kuvasin muutaman, ja tässä on niistä yksi. Kannattaa muuten ajatella asiaa - uskallatko sinä olla se, joka sinä olet?

Tule, tule talvi!

 

Tällainen talvi oli jo täällä, mutta nyt on pimeää ja märkää. Minä niin kaipaan valoa ja lunta - tämä pimeä ei sovi minulle lainkaan. Onneksi sentään koristevaloja on ilmestynyt katukuvaan! Ihmiset ovat niistä montaa mieltä, mutta minä kaipaan valoa ja iloa tänne pilkkopimeään syksyyn.

Retkiluistelukauden avaus

 

 

 

 

Käytiin viettämässä syyspäivää retkiluistellen. Jää oli 6-7cm paksua ja lauloi luistimen alla huolimatta pinnassa olleesta lumikerroksesta. Harmaa sääkään ei menoa haitannut ja kilometrejä syksyn ensimmäiselle lenkille kertyi 17,5.

Kuu

 

Hopeinen kuu luo merelle siltaa... Kuunsilta kuitenkin häviää silloin kun on aivan peilityyntä. Ehkäpä kuu-aiheeseen olisi voinut kehitellä kekseliäämmänkin vastineen, mutta toisaalta mitä sitä turhia kikkailemaan. Tässä se on, komeana melojien silmissä.

Katsotaan saisiko huomenna illalla jo ensimmäiset retkiluistelupostaukset tälle vuodelle. Aamulla on tarkoitus lähteä tutkimaan mitä pikkujärviltä löytyy.

Piirakoita paistamassa

 

 

 

 

<

 

 

 

 

Olen tällä viikolla viettänyt pari iltaa mukavissa merkeissä. Leivottiin nimittäin kaiken maailman karjalaiset piirakat tsupukoista sultsinoihin ja riisipyörösistä parsinpiiraisiin. Tässä kuvasarjassa syntyvät minun ensimmäiset karjalanpiirakkani.

Aloitetaan puuron keitolla ja annetaan sen vetäytyä 4-5 tuntia. Kuumaa puuroa ei piirakoihin laiteta, eikä valmista jäähtynyttä puuroa enää koskaan ohenneta maidolla vaan joko kananmunalla tai vedellä. Näin voi välttää täytteen kuohumisen. Sitten valmistetaan taikina, pyöritellään siitä ensin pieniä palleroita, sitten litistellään palleroista kakkaroita ja lopuksi vielä ajellaan kakkarat pulikalla paperinohuiksi piirakkapohjiksi. Pallerot, kakkarat ja piirakkapohjat kannattaa pitää kannen tai muovin alla etteivät ne kuivu. Seuraavaksi otetaan täytettä, sitä ajoissa valmistettua riisipuuroa, perunasosetta tai ohrapuuroa, ja täytetään piiras niin, että reunoille jää pari senttiä rypytysvaraa. Tämän jälkeen kauniisti etusormilla rypytetään - eikä sitten saa nipistellä! Piirakat paistetaan kuumassa uunissa ja uitetaan vesi-voi tai maito-voi -seoksessa. Sitten keitetään teetä ja istahdetaan piirasherkun ääreen nautiskelemaan! Näitä leivonnaisia ei muuten kannata sekoittaa kaupassa myytäviin teollisiin riisipiirakoihin. Ovat nimittäin täysin eri rotua...

Vuorenpeikon luolassa

 

Kävin tänään aurinkoisena pikkupakkaspäivänä Puijon peikkometsässä juoksemassa reilun 10km lenkin. Melomaankin olisi voinut lähteä, mutta näillä säillä ja veden lämpötiloilla sinne ei ole syytä lähteä yksin. Retkiluistelemaan taas ei ihan vielä pääse, mutta jos pakkaset jatkuvat, niin ei siihen varmaan loputtoman kauaa mene kun matalilla lahdilla on kantavaa jäätä. Retkiluistelukaan ei ole yksinäisen hommaa, eli kavereiden kanssa vaan... taas turvallisuussyistä.

Tämä kuva vuorenpeikon luolan ihailusta on otettu kuukausi sitten. En yhtään ihmettelisi vaikka tuolla ihailun kohteena olevassa kolossa joku asustelisi. Tämä paikka saa mielikuvituksen laukkaamaan - mistä sitä tietää vaikka kallion uumenista löytyisi kokonainen kerrostalo...

Tie ulos

 

Valokuvatorstain aiheena on "Tie ulos". Tämä viime keväänä Santiago de Compostelassa otettu valokuva sopii haasteeseen kuin nenä päähän - merkin viesti on selkeä!

Mittaa, mittaa...

 

 

Marjatta Kurenniemen Varpusprinsessa- kirjassa on hauska satu tuhatjalkaisesta. Siinä Mittarimato saa selville, että tuhatjalkaisella onkin yksi jalka liikaa. Tilanteessahan ei sitten auta mikään muu kuin selvittää, mikä jalka on liikaa ja mitä sille voisi tehdä... Lainatkaapa itsellenne lukemista ;O) Joskus tekee hyvää ihan aikuisenkin lukea satuja ja pohtia niiden symboliikkaa.



Sain tämän tunnustuksen Huopalintu-blogin Trinalta. Mukana seurasivat seuraavanlaiset ohjeet:

Kopioi kuva ja liitä blogiisi
1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Tässä nyt ne seitsemän asiaa minusta joita ette vielä tiedä:

1. Olen asunut ulkomailla kolmeen otteeseen.
2. Käyn laulutunneilla.
3. Olen rakentanut yhden kajakeistani itse.
4. Hienot kengät ovat ihania...
5. Autooni kertyy kilometrejä yli 30000 vuodessa.
6. Olen opetellut oikeasti hiihtämään aikuisten hiihtokoulussa (ei vain suksimista vaan hiihtoa...).
7. Hyvä viski on toisinaan paheeni.
Minäkin taidan olla kapinallinen ja annan tunnustuksen eteenpäin vain yhdelle blogikaverilleni, nimittäin Fresh-blogin Sonjalle.

Virta

 

Virta vie, virta tuo... Koskimelonta on jännittävää - tässä mukavat tunnelmat viime toukokuulta. Tähän haasteeseen melonta-aiheinen kuva sopii mainiosti.

Lisää tunnelmia Puulalta

 

 

 

 

Tässä vielä muutama syksyinen tunnelmapala viime viikonlopulta. Tänään satoikin jo rakeita ja räntää, eli kylmät ovat tulollaan... sain kuivapuvun sovitettavaksi ja kohta alkaa hyvinkin olla kuivapuvun käyttämisen aika. Katsotaan miltä puku vaikuttaa - jos tämä ei istu niin täytyy katsella jotain muuta mallia. Investointi on rahallisesti kohtuullisen suuri, mutta toisaalta se lisää harrastamisen turvallisuutta huomattavasti näin kylmempien vesien ja ilmojen aikaan.

Puula

 

 

 

 

Olipas nautinnollinen viikonloppu Puulalla. Ihailtiin Alttarikiveä, nautittiin kauniista syysmaisemista ja hyvästä kelistä. Tuulta oli ja aallokkoa, mutta myös rauhallista vettä. Sadetta nähtiin vain automatkalla - siinä se ei mitään haittaa. Kalansaalis oli yksi muikku, joka tuli ihan käsin pyydystämällä. Muikkukukkoon olisi tarvittu hiukan useampia ;O) Onneksi illaksi oli savulohta nuotiolla lämmitettäväksi. Reissun jälkeen vielä illalla kylpyläkäynti, eikä tarvinnut miettiä nukuttaako illalla...

Tasan

 

Tasan eivät olleet hinnat näillä herkuilla, mutta maistuvia olivat silti! Tämä kuva on kevään väreistä - syksyn värit ovat tavallaan aika samanlaisia!

Viikonloppuna pääsen komeisiin maisemiin ihailemaan syksyä kajakista. Palataan siihen sitten kun reissu on tehty...

Oppitunteja

 

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”
Näin ohjeistaa romaanin päähenkilö Frank Bascombe poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996. Tämä ohjeistus on myös valokuvatorstain 140. haaste, johon vastaan tällä melko hileisellä kuvalla.

Toisinaan asiat jotka yhtenä hetkenä ovat totta sulavat seuraavana hetkenä muistoiksi, eivätkä enää olekaan samalla tavoin läsnä tässä päivässä. Joskus ne ovat merkityksellisiä ja toisinaan eivät - mutta omien arvioiden tekeminen on aina tarpeen.

Inhimillinen

 

Valokuvatorstain haasteena oli tällä kertaa inhimillinen. Haasteeseen ei saanut vastata ihmisen tai eläimen kuvalla vaan jotenkin muuten. Itse poimin arkistoistani tämän lähes hymyilevän bremeniläisen - eli kyseessä on Bremenin tiedekeskuksen talo. Auringon kiilto oli liikaa kameralleni, eli teknisesti ei täydellinen kuva, mutta hauska kuitenkin. Kuvattu huhtikuun lopussa.