Moni

Valokuvatorstain haasteena oli "moni". Minäkin ehdin tällä kertaa mukaan - viime viikon "planeetta"-haaste jäi välistä lomailun vuoksi.

Moni meistä oli täällä... Kuva on partiolaisten maailmanjamboreelta Isosta-Britanniasta kesältä 2007. Suomen leirijoukkueen nimineulat odottavat noutajiaan saapuviksi. Meitä oli reissussa paljon, yli tuhat henkeä!

Alppien hurmaa

Niinhan se menee, etta ensimmaisena laskupaivana saa reidet jumiin... ja sitten homma alkaa taas sujua. Saan puolesta olemme nahneet (tai siis kokeneet) kaikkea, aurinkoa ja taytta sumua - nakyvyys havisi taysin, ja saimme laskea reunamerkilta toiselle. Hauskaa on kuitenkin ollut ja olemme saaneet nauttia kaikista alppien herkuista, eli mahtavista laskuista ja raclettesta, alppimajahengesta ja tietenkin mukavan kansainvalisesta porukastamme. Oli muuten ensimmainen Kyproslainen Adelbodenin hiihtokoulussa - ja tietenkin han oli yksi meista.

Vuorelle

Keskiviikkona matka vei Adelbodeniin. Kiivetessani ison kassin kanssa ylos vuorenrinnetta taydessa hiljaisuudessa, huomasin nousevani arjen ylapuolelle. Olkoonkin, etta ohjelmassa on taysia kokouspaivia - ja vasta maanantaina paasee suksille katselemaan maailmaa siita nakokulmasta. Saa on ollut aurinkoa ja lumisadetta, joka on kansainvalisessa porukassamme monelle suuri elamys. Tassa siis muutama kuva reissun varrelta.

Pisarointia

Kuplia ja pisaroita, aaltoja ja kuvioita. Niistä on tämä maailma tehty... Elämme jatkuvassa muutoksessa, ja muutumme itsekin. Joku sisimmässä säilyy ja elämä löytää toisinaan tasapainon, muuttuakseen taas pian uudelleen. Syntyy kuplia ja aaltoja, valoja ja varjoja, pienempiä ja suurempia loiskahduksia sekä ropinoita ja kolinoita - kaikkea sitä, mitä elämä on. Tähän tunnelmaan osuu laulunpätkä "muuttuuko maailma vai muutunko minä vain?"

Haastan kaikki lukijat kirjaamaan kommentteihin ajatuksiaan pisaroista!

Kosketus

Tämä bloginpätkä kumpuaa valokuvatoirstain 115. haasteen aiheesta, joka on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008). Itse tekstikatkelma on erittäin ajatuksia herättävä, ja meistä varmasti jokainen on jossain elämänsä vaiheessa törmännyt näihin ajatuksiin ihan omakohtaisesti. Mutta millä muistaisi arjen keskellä pitää huolta tärkeimmistään? Koskettaa ja kohdata. Tämä oli kuvani tarina.

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Henkistä hyvinvointia kasvattamassa

Näin vuodenvaihteen jälkeen monelle tulee mieleen ryhtyä kohottamaan kuntoa, laihduttamaan tai muuten vaan kohentamaan omaa hyvinvointia. Oma motivaatio tuo onnistumisia näissä asioissa. Elämää helpottaa myös se, että tekee selkeitä tavoitteita itselleen - kun tavoite on selvänä mielessä, niin siihen vieviä valintoja on helpompi tehdä. Pienistä takapakeista ei kannata luovuttaa, ne kuuluvat oppimiseen!

Erilaiset elämäntilanteet tulevat ja menevät. Välillä kannattaa pysähtyä miettimään, miltä tuntuu juuri nyt? Mitkä ovat ne osa-alueet, jotka antavat elämään puhtia? Puntaroimalla ja pohtimalla kokonaisuutta oppii tiedostamaan voimavarojensa lähteet. Henkinen hyvinvointi paranee, kun oppii tunnistamaan mahdolliset stressin ja uupumuksen oireet ajoissa. Uskaltaa joskus ottaa rennosti ja rauhoittua.

Minä olen viimeisen vuoden ajan pyrkinyt tekemään enemmän niitä asioita, joista nautin. Henkiselle hyvinvoinnille tällä on valtava merkitys! Löysin alla olevan listauksen asioista, jotka tukevat henkistä hyvinvointia - ajattelepa hetki näitä asioita ja pohdi missä sinulla menee hyvin ja mitä voisit kohentaa. Tärkeintä on, että tartut rohkeasti toimeen ja ryhdyt kehittämään itseäsi.

- Itsensä arvostaminen
- Kyky ja halu oppia
- Kokemus tarpeellisuudesta omassa yhteisössä
- Läheiset ihmiset
- Mielekäs tehtävä: työ tai harrastus
- Taito puhua mieltä painavista asioista
- Kyky selvittää ristiriitoja
- Riittävä aineellinen perusturva, kuten kohtuullinen toimeentulo ja turvallinen asuinympäristö

Ai miksi tätä pohdin - no, lueskelin töissä hyvinvointitilastoja.

Luminen luistelulenkki

Tämä viikonloppu on mennyt lumilajien parissa. Nautiskelin eilisestä pikkupakkasesta reippaalla perinteisen hiihtolenkillä Puijon maisemissa. Keli oli mitä parahin (noin -4 astetta, tyyni ja upea kuu jo iltapäivällä), ja Ala-Antikkalan kahviossa on todella hyvää kuumaa mehua tarjolla. Harvemmin tulee mainostettua, mutta nyt on pakko...

Kuvat ovat kuitenkin tämän päivän luistelulenkiltä. Käytiin kiertelemässä Pohjois-Kallavedellä olevia aurattuja ratoja, mutta päädyttiinkin mukavalle lenkille ratojen ulkopuolelle. Kyllä lumi lensi luistimista, ja tuulesta huolimatta matka taittui. Kerrassaan nautinnollista tämäkin. Rentouttavaa ja reipasta. Eväätkin tuli nautittua eräässä saaressa tulipaikalla. Tämän päivän mukailtu motto kuuluikin "ken ratoja luistelee se radan on vanki, vapaa on vain umpihanki..."

Valokuvatorstai: Silirimpsis

Silirimpsis, sileä tie
Onnetarten ottolasta maailman halki vie.
Silirimpsis, sileä tie
Reittiä niin vauhdikasta mutkien kautta vie.

Vexi Salmi

Tämä Vexi Salmen sanoitus oli inspiraation lähteenä tällä kertaa Valokuvatorstain 114. haasteessa.

Näitä sileän tien kuvia olisi löytynyt erilaisia - tässä kahdenlaista sileää tietä Kolilta.

Lumihöyheniä ja parempia oravakuvia

Pikkuveljen auton päälle oli kasvanut komeita lumihöyheniä ja oravakin kävi taas lintulaudalla. Tällä kertaa pääsin parempiin kuvausasemiin - tuloksena vähän tarkempia kuvia. Melkoinen veijari tuo kurre. Lisäksi lintulaudalla kävi kaksi erilaista tikkaa ja melkoinen määrä erilaisia tinttejä ja muita lintuja. Aiemmin lomalla bongailin ystäväni luona lintulaudan närhiä.

Lintulaudan vieras

Lintulaudalla kävi tuuheaturkkinen vieras. Kuvista ei tullut kovin teräviä tai muuten hienoja vanhojen ikkunoiden läpi, mutta sitäkin hauskempia niistä kyllä tuli. Olen kyläillyt vanhemmillani, ja vanhan talon puutarhassa ehtii tarkkailla lintuja ja muita eläimiä. Lintuja onkin vilissyt lintulaudalla todella paljon tässä ennen pakkasten kiristymistä. Uskon siihen, että ne tuntevat kylmän olevan tulossa ja muistavat syödä entistä ahkerammin. Orava on muuten todella näppärä etutassujensa käytössä. Ehkä kuvatkin siitä hiukan kertovat.