Draama

Tässä on illan draamaa ja nautintoa. Tunnistatko kaupungin?

Oikein harmittaa että en ole ehtinyt bloggailla, kaikki aika on mennyt töissä. Viikonloppuna tosin kävin luistelemassa 50km kisaa pään tyhjäämiseksi. Tapa se on sekin!

Kalakukko-opissa

Kuudennen polven Helsinkiläinen pääsi opiskelemaan kalakukon valmistusta.... Ensin kävin kalahallista hakemassa kukkokaloja, otin reilun kilon perattuja muikkuja - joku toinen oli tilannut pussillisen pieniä perattuja ahvenia ja jollain oli mukana lohta.

Ensin käytiin kukon valmistus läpi ohjeesta ja sitten saatiin pieni demonstraatio. Tositoimiin päästiin, ja homma alkoi kalojen huuhtelulla, minkä jälkeen kalat ja lihat laitettiin suolaan ja paperin päälle valumaan. Turhaa nestettä ei kukossa tarvita. Taikinan tekoon päästiin tämän jälkeen. Ensin 7dl vettä, 1,5dl voisulaa, 1 rkl suolaa ja 5dl vehnäjauhoja vatkattiin, minkä jälkeen päästiin lusikkahommiin ja ruisjauhon lisäämiseen - ensin taikinakulhossa ja sitten leivinpöydällä vaivaten. Ruisjauhoa lisätään kunnes taikina on sopivan jämäkkää. Vain riittävän jämäkkä taikina kestää täytteet.

Taikina kaulitaan ovaalinmuotoiseksi levyksi. Levyn keskelle laitetaan ensin kerros ruisjauhoja, sitten kylkisiivuja ja kaloja kerroksittain. Hyvässä kukossa on ainakin viisi kerrosta. Päällimmäiseksi ennen kukon sulkemista laitetaan kylkisiivuja. Kalat ladotaan niin, että pyrstöt tulevat kohti ovaalin kapeita päätyjä, näin vältetään helpommin kukkotaikinan repeäminen. Sitten kukko suljetaan ottamalla toisella kädellä kunnolla kiinni kalapinon sivulta ja kääntämällä vastakkainen reuna toisella kädellä tiukasti kukon päälle. Mitä tiiviimmin, sitä parempi. Tämän jälkeen kostutetaan reunoja ja tehdään sama operaatio toiselle puolelle. Reunat yltävät toistensa päälle kukon keskiosassa. Päädyt puristellaan ohuemmiksi ja taitellaan myös kukon päälle. Ylimääräisen taikinan voi repäistä pois, on hyvä että taikinaa jää hiukan yli - on sitten paikka-ainetta jos kukko paiston aikana alkaa vuotaa. Erityisen tärkeää on tuon taittelu-operaation jälkeen liipata kukko kauniin sileäksi veitsellä ja vedellä. Vain näin siitä tulee tiivis.

Sitten paistetaan: Ensin 250 astetta noin puoli tuntia tai hiukan reilu, minkä jälkeen katsotaan voisulan tai öljyn kanssa onko kukon pinnassa ruskeita pilkkuja. Kun pilkkuja näkyy, kukko voidellaan kauttaaltaan ja kääräistään ensin voipapereihin ja sen jälkeen pariin foliokerrokseen. Sitten vaan paketti takaisin uuniin ja lämpö 150 asteeseen. Nyt sitten haudutellaan kaloista riippuen 3-6 tuntia ja tämän jälkeen vielä ainakin 2-3 tuntia pyyhkeisiin tai villafilttiin käärittynä. Sitten voipi nautiskella ihanasta perinneherkusta voin ja piimän kanssa... tai kukin tavallaan.

Nam!

Omat kukkoni painoivat 1735 ja 1740 grammaa. Aika tarkkaa silmämääräistä työskentelyä! Suurin tehty kukko painoi 3970 grammaa. Kaikki tekivät kukkonsa samalla taikinaohjeella.

Sandaalin elämää

Valokuvatorstain 118. haasteena oli Elegian ottama kuva, joka tässä on ensimmäisenä. Mitähän lienevät nuo unohtuneet kulkineet nähneet?

Haastetta pukkaa...

No niin, Wiltteri haastoi minut mukaan tällaiseen juttuun - otin siis valokuvakansioni neljännestä kansiosta neljännen kuvan ja laitoin sen tänne esille. Tämä on kuvattu Zürichin vanhassa kaupungissa 21.1.2009, matkalla tuonne Adelbodeniin, mistä täällä muutama kuva olikin jo julkaistuna.

Haastan tähän haasteeseen seuraavat:
1. Talonelämää-blogin Sonja
2. Satumaailman Satu
3. Tohtori Myllerryksen Jarvis emäntineen
4. Juuri Sinä!

Toimi näin:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.