Mittaa, mittaa...

 

 

Marjatta Kurenniemen Varpusprinsessa- kirjassa on hauska satu tuhatjalkaisesta. Siinä Mittarimato saa selville, että tuhatjalkaisella onkin yksi jalka liikaa. Tilanteessahan ei sitten auta mikään muu kuin selvittää, mikä jalka on liikaa ja mitä sille voisi tehdä... Lainatkaapa itsellenne lukemista ;O) Joskus tekee hyvää ihan aikuisenkin lukea satuja ja pohtia niiden symboliikkaa.



Sain tämän tunnustuksen Huopalintu-blogin Trinalta. Mukana seurasivat seuraavanlaiset ohjeet:

Kopioi kuva ja liitä blogiisi
1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Tässä nyt ne seitsemän asiaa minusta joita ette vielä tiedä:

1. Olen asunut ulkomailla kolmeen otteeseen.
2. Käyn laulutunneilla.
3. Olen rakentanut yhden kajakeistani itse.
4. Hienot kengät ovat ihania...
5. Autooni kertyy kilometrejä yli 30000 vuodessa.
6. Olen opetellut oikeasti hiihtämään aikuisten hiihtokoulussa (ei vain suksimista vaan hiihtoa...).
7. Hyvä viski on toisinaan paheeni.
Minäkin taidan olla kapinallinen ja annan tunnustuksen eteenpäin vain yhdelle blogikaverilleni, nimittäin Fresh-blogin Sonjalle.

Virta

 

Virta vie, virta tuo... Koskimelonta on jännittävää - tässä mukavat tunnelmat viime toukokuulta. Tähän haasteeseen melonta-aiheinen kuva sopii mainiosti.

Lisää tunnelmia Puulalta

 

 

 

 

Tässä vielä muutama syksyinen tunnelmapala viime viikonlopulta. Tänään satoikin jo rakeita ja räntää, eli kylmät ovat tulollaan... sain kuivapuvun sovitettavaksi ja kohta alkaa hyvinkin olla kuivapuvun käyttämisen aika. Katsotaan miltä puku vaikuttaa - jos tämä ei istu niin täytyy katsella jotain muuta mallia. Investointi on rahallisesti kohtuullisen suuri, mutta toisaalta se lisää harrastamisen turvallisuutta huomattavasti näin kylmempien vesien ja ilmojen aikaan.

Puula

 

 

 

 

Olipas nautinnollinen viikonloppu Puulalla. Ihailtiin Alttarikiveä, nautittiin kauniista syysmaisemista ja hyvästä kelistä. Tuulta oli ja aallokkoa, mutta myös rauhallista vettä. Sadetta nähtiin vain automatkalla - siinä se ei mitään haittaa. Kalansaalis oli yksi muikku, joka tuli ihan käsin pyydystämällä. Muikkukukkoon olisi tarvittu hiukan useampia ;O) Onneksi illaksi oli savulohta nuotiolla lämmitettäväksi. Reissun jälkeen vielä illalla kylpyläkäynti, eikä tarvinnut miettiä nukuttaako illalla...

Tasan

 

Tasan eivät olleet hinnat näillä herkuilla, mutta maistuvia olivat silti! Tämä kuva on kevään väreistä - syksyn värit ovat tavallaan aika samanlaisia!

Viikonloppuna pääsen komeisiin maisemiin ihailemaan syksyä kajakista. Palataan siihen sitten kun reissu on tehty...

Oppitunteja

 

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”
Näin ohjeistaa romaanin päähenkilö Frank Bascombe poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996. Tämä ohjeistus on myös valokuvatorstain 140. haaste, johon vastaan tällä melko hileisellä kuvalla.

Toisinaan asiat jotka yhtenä hetkenä ovat totta sulavat seuraavana hetkenä muistoiksi, eivätkä enää olekaan samalla tavoin läsnä tässä päivässä. Joskus ne ovat merkityksellisiä ja toisinaan eivät - mutta omien arvioiden tekeminen on aina tarpeen.

Inhimillinen

 

Valokuvatorstain haasteena oli tällä kertaa inhimillinen. Haasteeseen ei saanut vastata ihmisen tai eläimen kuvalla vaan jotenkin muuten. Itse poimin arkistoistani tämän lähes hymyilevän bremeniläisen - eli kyseessä on Bremenin tiedekeskuksen talo. Auringon kiilto oli liikaa kameralleni, eli teknisesti ei täydellinen kuva, mutta hauska kuitenkin. Kuvattu huhtikuun lopussa.