Talven ensimmäinen retkiluistelureissu

Aamulla tuli melkein kiire. Meillä oli tapaaminen kymmeneltä ja edessä oli talven ensimmäinen retkiluistelureissu. Lämpötila oli plussalla ja yöllä oli satanut kerros märkää lunta. Etsin vielä aamulla lähes epätoivoisena naskaleitani - jotka olivat lopulta juuri siellä missä niiden pitikin olla... Ilman naskaleitahan luonnonjäälle ei ole asiaa. Samoin retkiluistelijan turvavarustukseen kuuluu mm. reppu, jossa on vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet, eväät, heittoliina ja muuta sellaista tarpeellista sekä jääsauva/sauvat jään paksuuden kokeilemista varten. Varusteista ja turvallisuusohjeistuksista lisätietoja löytyy vaikka Suomen Retkiluistelijoiden sivuilta.

Sohjosta ja vedestä huolimatta luistelu oli kohtuullisen helppoa. Jäätä oli noin 5-20cm siellä missä kuljimme. Suolasalmi, joka näkyy kahdessa ensimmäisessä kuvassa on auki koko talven. Tänään meitä oli seitsemän hengen porukka - retkiluistelu on jo turvallisuussyistäkin sosiaalinen laji. Luontoelämyksenä näimme myös pienen lumikon jäljet ja hirmuista vauhtia viipottaneen myyrän.

Oli kivaa ja rentouttavaa! Kesältä tutut melontavedet ovat nyt talvisen kannen peitossa.

Naulan kantaan - Heli Laaksoselta

"Joulupatja on mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoisin lansseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, että jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluhmisen laittama) namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei.Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Eik ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline, joulupatja on joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamise ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et siit riittä pitkäl kevässe."

-Heli Laaksonen-

Minä kannatan tätä ajatusta. Tosin huomenna vielä ajattelin retkiluistelureissulle haukkaamaan hiukan raitista ilmaa. Toivottavasti ei sada kaatamalla vettä tai räntää... No, sitä varten kai ne goretexit on keksitty ja sitä varten mulla on vedenpitävät retkiluistelumonot...

Lisää lunta!

Viikonloppuna täälläkin oli aikamoinen vesikeli, mutta tänään aamulla töihin tullessa maisema oli verhoutunut uuteen pehmeään lumeen. Kaunista, kaunista! Pakko oli kokoukseen juostessakin pysähtyä räpsäisemään muutama kuva omaksi ja muiden iloksi. Ehkä valkea joulu on realismia? Sain myös iltapäivällä viestin, että retkiluistelijalle kelpoa jäätä löytyy... jos vaan ehtisi sinne luistelukeikalle, valoisa aika kun kuluu töissä!

Kuutamohiihto

Ihana talvi. Löysin hiihtolenkilläni kauniin kuutamon. Kuva ei ehkä ole täydellinen, mutta kertoo tunnelman. Puolentoista tunnin hiihtolenkki oli nautinnollinen - sitä nautintoa sai sekä sielu että ruumis.

Muuten vietin viikonloppua ystävieni seurassa - he olivat vierailulla luonani. Kuljeskeltiin kaupungilla ja nautittiin elämästä ja kalakukosta. Lauantaina illalla syötiin hyvin ja kuunneltiin livemusiikkia paikallisessa ravintolassa. Pitäkää huoli ystävistänne, elämä olisi kovin tyhjää ilman heitä!

Valokuvatorstain 112. haaste: Tekstikatkelma

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia." (Juslin, Emma. Frida ja Frida, 2008. Alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula)

Tuosta tekstistä tuli mieleeni Martti Ahtisaaren eilinen puhe, jossa hän sanoi rauhan olevan tahtokysymys. Ehkäpä se rauhanprosessi onkin sävyjen löytämistä mustavalkoiseen? Eikä tässä suinkaan aina ole kyse valtioista, vaan yhtä lailla yksittäisistä ihmisistä.

Hauskana yksityiskohtana tässä Sowetossa sijaitsevassa muistomerkissä graniittipaaden tekijä on muistanut pienen mainoksen - huomioikaa tekijän puhelinnumero!

Hiihtolenkki

Eilen oli aivan mahtava sää - pakkasta noin viisi astetta ja lähes tyyntä. Luistelusukset ja -monot sekä muut hiihtokamppeet piti siis ottaa tehokäyttöön. Kävin Puijolla hiihtämässä reilun tunnin lenkin. Perinteisen latua ei vielä ollut kovinkaan paljoa, mutta luistellen ei näin eteläsuomalaisen näkökulmasta ollut mitään ongelmaa (paitsi ne suuret ylämäet ;O)), joihin tottuminen ottaa aikansa). Huomasin kyllä, että salitreeni on kohentanut kuntoa ja hiihtäminen sujui ihan mukavasti. Alussa toki piti hetki hakea tasapainoa...

Täytyy vaan taas voidella sukset priimakuntoon, ehtisiköhän vaikka sunnuntaina. Eihän siihen itse asiassa kovin kauaa mene, mutta jos samalla laittaisi myös ne perinteisen sukset niin sitten olisi sekin asia kunnossa. Nykyisessä asunnossa ei enää tarvitse suksia huoltaa keittiössä, vaan se onnistuu kellarissa. Huomattava parannus entiseen, siis, ja tarkoittaa sitä, että minulla on vähemmän suksivoiteita ympäri asuntoa. Tai jos olisin oikein ahkera, niin tänään aion töiden jälkeen lenkille, minkä jälkeen on vuorossa pyykkivuoren vähentämistä - kellarin pyykkituvassa - ja samalla voisi siellä alhaalla voidella suksia eikä tarvitsisi koko ajan juosta kellarista ylimpään kerrokseen... Onkohan tämä tehokkuutta vai laiskuutta - se raja kun on toisinaan hiuksenhieno!

Valokuvatorstai: Itsenäisyyspäivän kuvapeitto

Niinpä niin, tällä kertaa itsenäisyyspäivänä kello 18 olin kouluttajana kansainvälisellä partiokurssilla Latviassa. Meillä oli pienen tauon aika, ja ohjelmassa aika hauska leikki. Tämän jälkeen palattiin asiaan, eli kansallisen järjestön hallituksen jäsenen tehtäviin... Kyllähän minulla oli toki lippu mukana ja lisäksi vielä sinivalkoisia kynttilöitäkin, joita käytettiin sitten myöhemmin illalla (ai niin, nämä menivät sitten fanaattiselle Porton jalkapallojoukkueen kannattajalle...)