Kuutamohiihto

Ihana talvi. Löysin hiihtolenkilläni kauniin kuutamon. Kuva ei ehkä ole täydellinen, mutta kertoo tunnelman. Puolentoista tunnin hiihtolenkki oli nautinnollinen - sitä nautintoa sai sekä sielu että ruumis.

Muuten vietin viikonloppua ystävieni seurassa - he olivat vierailulla luonani. Kuljeskeltiin kaupungilla ja nautittiin elämästä ja kalakukosta. Lauantaina illalla syötiin hyvin ja kuunneltiin livemusiikkia paikallisessa ravintolassa. Pitäkää huoli ystävistänne, elämä olisi kovin tyhjää ilman heitä!

Valokuvatorstain 112. haaste: Tekstikatkelma

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia." (Juslin, Emma. Frida ja Frida, 2008. Alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula)

Tuosta tekstistä tuli mieleeni Martti Ahtisaaren eilinen puhe, jossa hän sanoi rauhan olevan tahtokysymys. Ehkäpä se rauhanprosessi onkin sävyjen löytämistä mustavalkoiseen? Eikä tässä suinkaan aina ole kyse valtioista, vaan yhtä lailla yksittäisistä ihmisistä.

Hauskana yksityiskohtana tässä Sowetossa sijaitsevassa muistomerkissä graniittipaaden tekijä on muistanut pienen mainoksen - huomioikaa tekijän puhelinnumero!

Hiihtolenkki

Eilen oli aivan mahtava sää - pakkasta noin viisi astetta ja lähes tyyntä. Luistelusukset ja -monot sekä muut hiihtokamppeet piti siis ottaa tehokäyttöön. Kävin Puijolla hiihtämässä reilun tunnin lenkin. Perinteisen latua ei vielä ollut kovinkaan paljoa, mutta luistellen ei näin eteläsuomalaisen näkökulmasta ollut mitään ongelmaa (paitsi ne suuret ylämäet ;O)), joihin tottuminen ottaa aikansa). Huomasin kyllä, että salitreeni on kohentanut kuntoa ja hiihtäminen sujui ihan mukavasti. Alussa toki piti hetki hakea tasapainoa...

Täytyy vaan taas voidella sukset priimakuntoon, ehtisiköhän vaikka sunnuntaina. Eihän siihen itse asiassa kovin kauaa mene, mutta jos samalla laittaisi myös ne perinteisen sukset niin sitten olisi sekin asia kunnossa. Nykyisessä asunnossa ei enää tarvitse suksia huoltaa keittiössä, vaan se onnistuu kellarissa. Huomattava parannus entiseen, siis, ja tarkoittaa sitä, että minulla on vähemmän suksivoiteita ympäri asuntoa. Tai jos olisin oikein ahkera, niin tänään aion töiden jälkeen lenkille, minkä jälkeen on vuorossa pyykkivuoren vähentämistä - kellarin pyykkituvassa - ja samalla voisi siellä alhaalla voidella suksia eikä tarvitsisi koko ajan juosta kellarista ylimpään kerrokseen... Onkohan tämä tehokkuutta vai laiskuutta - se raja kun on toisinaan hiuksenhieno!

Valokuvatorstai: Itsenäisyyspäivän kuvapeitto

Niinpä niin, tällä kertaa itsenäisyyspäivänä kello 18 olin kouluttajana kansainvälisellä partiokurssilla Latviassa. Meillä oli pienen tauon aika, ja ohjelmassa aika hauska leikki. Tämän jälkeen palattiin asiaan, eli kansallisen järjestön hallituksen jäsenen tehtäviin... Kyllähän minulla oli toki lippu mukana ja lisäksi vielä sinivalkoisia kynttilöitäkin, joita käytettiin sitten myöhemmin illalla (ai niin, nämä menivät sitten fanaattiselle Porton jalkapallojoukkueen kannattajalle...)

Joulunodotusta Riikassa

Tässä vielä muutamia tunnelmia Riikasta. Joulumarkkinoilla oli mukava käydä ja sieltähän löytyi myös se mäyräkoira Duksis. Lisäksi sitten vielä muutamia kauhoja ja sen sellaista. Paljon muutakin olisi voinut ostaa, mutta koska kaikkea ei kuitenkaan voi, niin... Täytyy siis käydä jonain vuonna uudestaan tuolla Riikassa joulumarkkinoilla. Ensi viikonloppunahan on Lohjalla vanhan ajan markkinat - jos pääset, niin suosittelen lämpimästi visiittiä sinne!

Riika ja Jelgava

Joulumarkkinoilta loytyi Duksis, mukava mäyräkoira. Tehty punasavesta, korvat ja häntä nahkaa. Muutenkin on ollut mukava olla täällä Latviassa, maistiaisiksi muutama kuva Riikasta. Pääosin olen kylla ollut Jelgavassa kouluttamassa, eli suurin osa ajasta on kulunut hotellin koulutustiloissa.

Tässäpä vielä Duksis - nimi on Latvialainen poikakoiran nimi. Kurssilaiset ristivät dogin puolestani ;O) Olen pahoillani kuvan huonosta laadusta - kännykkäkamera ei aina ole aivan loistava...

Vuosi sitten...

...elin jännittävää aikaa - etsin uutta työpaikkaa ja tiesin, että elämässäni tapahtuu suuria muutoksia. Ne muutokset konkretisoituivat sitten paikkakunnan vaihtamisena ja uutena työpaikkana. Uusi työ on näin vuoden jälkeen vastannut odotuksiani. Tekemisen meininki ja aito luovuus ja innovatiivisuus motivoivat eteenpäin. Välillä huomaa, että töissä tulee aikamoinen flow-efekti.

Ensimmäiset kaksi kuvaa ovat viime vuoden työreissulta Kolille - se oli mieleenpainuva tilaisuus, tavallaan jäähyväisreissuni edellisen työn merkeissä. Koli on kuitenkin minulle voimapaikka, vaellus pimeässä lumisessa metsässä kynttilöiden valaistessa tietä oli tuollakin reissulla sykähdyttävä kokemus. On erikoista, miten jossain paikassa voi tuntea niin syvää ja suurta rauhaa. Hauska juttu tuolta reissulta oli se, että kun seminaari loppui, niin Kolinportissa oli ruuhkaa - siellä vanha rouva myy mainioita kukkoja, piirakoita, lanttusupikkaita ja muita perinneherkkuja. Seminaariväki osti pöydän tyhjäksi alle vartissa. Onneksi minäkin sain haluamani ;O)

Kolmas kuva on edellisen asuntoni ikkunasta otettu. Savonlinnan Heikinpohjasta kaupunkiin päin. Kaunis aamu ja mukava tunnelma. Kaikki kolme kuvaa on otettu noin vuosi sitten - ihan muutaman päivän heitoilla tähän päivään. Mikä muuttuu ja mikä pysyy samana? Eräässä laulussa kysyttiin "muuttuuko maailma vai muutunko minä vain?" Vastaus taitaa olla sekä että. Huomaan, että olen saavuttanut muutamia toivomiani asioita ja voin taas asettaa uusia tavoitteita hyvillä mielin.

Täällä tulee vähän lunta, toivottavasti se säilyisi - minä himoitsen hiihtämään! Ai niin, ja jos vaan suinkin pääsen vähän luistelemaan niin tavoitteena on Kuopion Ice Marathon - kunhan se vaan osuu vapaalle viikonlopulle...