Joulunodotusta Riikassa

Tässä vielä muutamia tunnelmia Riikasta. Joulumarkkinoilla oli mukava käydä ja sieltähän löytyi myös se mäyräkoira Duksis. Lisäksi sitten vielä muutamia kauhoja ja sen sellaista. Paljon muutakin olisi voinut ostaa, mutta koska kaikkea ei kuitenkaan voi, niin... Täytyy siis käydä jonain vuonna uudestaan tuolla Riikassa joulumarkkinoilla. Ensi viikonloppunahan on Lohjalla vanhan ajan markkinat - jos pääset, niin suosittelen lämpimästi visiittiä sinne!

Riika ja Jelgava

Joulumarkkinoilta loytyi Duksis, mukava mäyräkoira. Tehty punasavesta, korvat ja häntä nahkaa. Muutenkin on ollut mukava olla täällä Latviassa, maistiaisiksi muutama kuva Riikasta. Pääosin olen kylla ollut Jelgavassa kouluttamassa, eli suurin osa ajasta on kulunut hotellin koulutustiloissa.

Tässäpä vielä Duksis - nimi on Latvialainen poikakoiran nimi. Kurssilaiset ristivät dogin puolestani ;O) Olen pahoillani kuvan huonosta laadusta - kännykkäkamera ei aina ole aivan loistava...

Vuosi sitten...

...elin jännittävää aikaa - etsin uutta työpaikkaa ja tiesin, että elämässäni tapahtuu suuria muutoksia. Ne muutokset konkretisoituivat sitten paikkakunnan vaihtamisena ja uutena työpaikkana. Uusi työ on näin vuoden jälkeen vastannut odotuksiani. Tekemisen meininki ja aito luovuus ja innovatiivisuus motivoivat eteenpäin. Välillä huomaa, että töissä tulee aikamoinen flow-efekti.

Ensimmäiset kaksi kuvaa ovat viime vuoden työreissulta Kolille - se oli mieleenpainuva tilaisuus, tavallaan jäähyväisreissuni edellisen työn merkeissä. Koli on kuitenkin minulle voimapaikka, vaellus pimeässä lumisessa metsässä kynttilöiden valaistessa tietä oli tuollakin reissulla sykähdyttävä kokemus. On erikoista, miten jossain paikassa voi tuntea niin syvää ja suurta rauhaa. Hauska juttu tuolta reissulta oli se, että kun seminaari loppui, niin Kolinportissa oli ruuhkaa - siellä vanha rouva myy mainioita kukkoja, piirakoita, lanttusupikkaita ja muita perinneherkkuja. Seminaariväki osti pöydän tyhjäksi alle vartissa. Onneksi minäkin sain haluamani ;O)

Kolmas kuva on edellisen asuntoni ikkunasta otettu. Savonlinnan Heikinpohjasta kaupunkiin päin. Kaunis aamu ja mukava tunnelma. Kaikki kolme kuvaa on otettu noin vuosi sitten - ihan muutaman päivän heitoilla tähän päivään. Mikä muuttuu ja mikä pysyy samana? Eräässä laulussa kysyttiin "muuttuuko maailma vai muutunko minä vain?" Vastaus taitaa olla sekä että. Huomaan, että olen saavuttanut muutamia toivomiani asioita ja voin taas asettaa uusia tavoitteita hyvillä mielin.

Täällä tulee vähän lunta, toivottavasti se säilyisi - minä himoitsen hiihtämään! Ai niin, ja jos vaan suinkin pääsen vähän luistelemaan niin tavoitteena on Kuopion Ice Marathon - kunhan se vaan osuu vapaalle viikonlopulle...

Lasi

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa "lasi". Minulta löytyi useita aiheeseen sopivia kuvia, mutta valitsin tämän Wienissä, Praterin maailmanpyörässä napatun otoksen, jossa olen kuvannut huvipuistoa sekä ulkoa että lasin heijastuksen maailmanpyörän vaunun sisältä. Erilaisia lasikuvia siis löytyy - saisinkohan vaikka jonain päivänä aikaiseksi koota niistä tänne sarjan...

Joulukatuja

Ajattelin näin joulukatujen ja erilaisten joulunavausten aikaan laittaa muutaman kuvan jatkaakseni tuota viime torstain ajatusta ja henkeä. Se viime torstainkin kuva oli siis Brysselistä, kuten nämäkin. Itse odotan jo innolla joulumarkkinoita ja niiden mukavaa tunnelmaa höyryävän glögimukin tai glühweinin sekä piparkakkujen tuoksussa.

Reissua ja talvisia maisemia

Kävin viikonloppuna kokouksessa Aulangolla. Sain nauttia kylpylän kuohuista ja vesijumpasta. Minä kun olen sellainen oikea vesipeto. Lisäksi oli todella kivaa näin naisihmisenä, että illallisille saa kerrankin laittautua oikein viimeisen päälle. Meillä Suomessa harrastetaan mielestäni liian vähän tuollaisia hienoja illallisia - vai kuinka usein te saatte käydä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa nainen saa pukeutua pitkään pukuun eikä ole ylipukeutunut?

Lauantaina oli aivan mahtava talvipäivä - aurinkoista ja kaunista. Ehdin käväistä kaupungilla meikkiostoksilla ja nauttimassa raittiista ilmasta ennen palaverien alkua. Sunnuntai olikin sitten toisenlainen. Myrskyä oikein viimeisen päälle. Kotimatkaan menikin paljon aikaa, sillä autoillessa nopeudet olivat moottoritielläkin 40-70km/h. Eikä ohittelijoita pahemmin näkynyt. Kertonee kaiken eilisestä ajokelistä. 350km oli siis kohtuullinen savotta eilisillalle. Onneksi radiosta tuli dekkari-ilta ;O) Kokous saatiin kunnialla pidettyä ja hommat sitä myötä hanskaan, ymmärtääkseni kaikki pääsivät myös kotiin - kukin aikanaan.

Ajan kulua

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen,
joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä,
niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke.
Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta.
Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin
holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä?
Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan
ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä
myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
(Dennis Coupland: Eleanor Rigby, Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall)

Tiedättekö mistä kaupungista ottamani kuva on?

Itse asiassa minä olen ajan kulumisen asiaa pohtinut niin, että totta kai ajan tuntu lyhenee... Kun olimme viisivuotiaita, yksi vuosi oli viidennes elämästämme, kun olemme kolmenkymmenen, niin se on enää yksi kolmaskymmenesosa. Tästä ei kuitenkaan kannata olla huolissaan - en kuitenkaan usko, että ajan kulu voisi nopeutua äärettömiin.

Hetki on jännittävä asia, se voi toisinaan kestää ikuisuuden ja toisinaan taas kadota niin, että sitä ei huomaakaan. Meille jokaiselle tekee joskus hyvää viipyä hetkessä. Muistella miltä kesän metsämansikat maistuvat tai miltä kirpeä pakkanen tuntuu poskissa. Miltä kuulostaa kova jää luistimen alla tai veden loiske laiturilla istuessa? Miltä tuntuu kun on voittanut itsensä ja uskaltanut kokeilla jotain aivan uutta, pelottavaa tai haastavaa?

Haasteeksi kaikille: Pieni rentoutus vaikka työnteon lomassa niin, että siirtää ajatukset omaan itseen ja omaan kehoon ja yrittää tuntea oman kehon lämmön ja hyvän olon - ja sen, miten se leviää koko kehoon. Mieli on ihmeellinen - pienellä harjoittelulla tämä onnistuu kesken työpäivänkin ja tällaisen jälkeen on hyvä olo. Aikaa menee noin minuutti. Puoli minuuttia kestää se, että hermoradat kytkeytyvät uusiin kohteisiin, eli malttakaa... Ja jatkakaa työntekoa terävämpinä ja rennompina!