Kerran töissä ruokapöydässä puhuttiin iloisesti mäyräkoirista tyyliin "tuotko sitten mäyräkoiran meille"... Tietenkin oli perjantai, eikä meistä ensin kukaan tullut ajatelleeksi, että joku saattoi sillä mäyräkoirapuheella ymmärtää jotain ihan muuta kuin mitä me sillä tarkoitimme. Meidän aiheemme oli siis mäyräkoira (vuh vuh), ei mäyräkoira (kling kling). Tämä kahtiajako taas on peräisin eräältä ystävältäni, joka toisinaan on selventänyt mäyräkoirakeskusteluita näillä määritelmillä.
Tiedän myös aiheuttaneeni samaiselle ystävälleni hiukan päänvaivaa Marimekon liikkeessä, kun hän kerran joululahjaostoksilla joutui pohtimaan koirapaitani koirien jalkojen pituutta - "ihanko oikeasti sen paidassa koirilla on pitkät jalat... onko näistä kasseista olemassa sellaisia, joissa on lyhytjalkaisia ja sellaisia joissa on pitkäjalkaisia koiria?" Myyjällä oli kuulemma hiukan hämmentynyt ilme tällaisen pohdinnan äärellä. Ilmeisesti tällaisen asian miettiminen ei ole kovin tavanomaista. Täällä on oikein hyvä esimerkki lyhytjalkaisista ja pitkäjalkaisista koirista... käy kurkistamassa.
Koska elämäni on melko vauhdikasta, minulla ei tällä hetkellä ole omaa mäyräkoiraa. Koiran pitää saada elää koiran arvoista elämää ja nauttia myös isäntäväkensä seurasta. Ja kaikkihan tietävät, että tylsistynyt mäyräkoira (vuh vuh) on täystuho, ja vielä erittäin kekseliäs sellainen.
Päätin kuitenkin hiukan piristää eteistäni askartelemalla sinne oman mäyräkoiran (vuh vuh) piristämään kotiintuloa. Piirsin haukun ensin paperille ja siitä sitten mattamustalle kontaktimuoville (sellaiselle sisustuksessakin käytettäväksi sopivalle) ja lopulta liimasin kuvan sopivaan kohtaan. Nyt siis minullakin on oma mäyris eteisessä heiluttamassa häntää. Mielestäni onnistuin kuvan kanssa oikein hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti