Päivällä paistoi aurinko. Vaahterat suorastaan liekehtivät väreissään auringon osuessa niihin. Itse huomaan tulevani hyvälle tuulelle näistä kirkkaista syyspäivistä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat valoa - paljon valoa. Päivällä en ehtinyt kuvaamaan, mutta ilta oli yhtä kaunis.
Meloimme pienen lenkin, ehkä 13km, nautiskellen illan ja maiseman kauneudesta. Järvellä alkaa tähän aikaan vuodesta olla jo melko hiljaista. Näimme lähinnä vesilintuja ja jostain kantautui kaadettujen puiden tuoksu, jostain toisaalta tupakan haju ja jostain sitten saunan lämmityksen äänet ja tuoksut. Elämän pientä luksusta on se, että saa keskellä viikkoa mahdollisuuden irtautua arjesta tällä tavoin.
6 kommenttia:
Upeita maisemia, keskimmäisessä olisin ehkä itse harkinnut kuvan rajaamista varsinkin kun en hoksannut sitä "möykkyä"-lienee mela tai sit on pamahtanut kajakki/kanootti karille ;)
-wiltteri-
Totta - melahan sinne kuvaan on eksynyt. Tällä kertaa en melonut karille, mutta tuossa toukokuulla onnistuin melomaan kajakkini kauniisti sellaiselle laakealle kivelle, joka tähän aikaan vuodesta on noin 20cm vedenpinnan yläpuolella ja silloin keväällä se oli noin 10cm vedenpinnan alapuolella...
..tekevälle sattuu... ;)
-wiltteri-
Hauskinta tuossa karille melomisessa oli vielä se, että kivi oli aika lailla kajakkini kölilinjan muotoinen, eli karille melominen ei paattia keikuttanut, vaan istuin siinä kivellä melko tukevasti ja mukavasti. Usein karille osuessa on nimittäin helppo päästä uimaan...
heh.. tuota melakuvaa katsoin uudelleen ja tuumasin, että siitä näkyy hauskasti noita rannan puita.. kokeile joskus ottaa siitä vastaava heijastuskuva jostain maisemasta..ties miten upeasti "vääristää"..!!!
-wiltteri-
Joo, hyvä ajatus. Kävi itsellänikin mielessä, että voisi joskus kokeilla jos tuollainen kuva vaikka onnistuisi. Vaatii sopivan valon oikeasta suunnasta ja muutenkin sopivan sään.
Lähetä kommentti