Retkiluistelukauden avaus

 

 

 

 

Käytiin viettämässä syyspäivää retkiluistellen. Jää oli 6-7cm paksua ja lauloi luistimen alla huolimatta pinnassa olleesta lumikerroksesta. Harmaa sääkään ei menoa haitannut ja kilometrejä syksyn ensimmäiselle lenkille kertyi 17,5.

Vuorenpeikon luolassa

 

Kävin tänään aurinkoisena pikkupakkaspäivänä Puijon peikkometsässä juoksemassa reilun 10km lenkin. Melomaankin olisi voinut lähteä, mutta näillä säillä ja veden lämpötiloilla sinne ei ole syytä lähteä yksin. Retkiluistelemaan taas ei ihan vielä pääse, mutta jos pakkaset jatkuvat, niin ei siihen varmaan loputtoman kauaa mene kun matalilla lahdilla on kantavaa jäätä. Retkiluistelukaan ei ole yksinäisen hommaa, eli kavereiden kanssa vaan... taas turvallisuussyistä.

Tämä kuva vuorenpeikon luolan ihailusta on otettu kuukausi sitten. En yhtään ihmettelisi vaikka tuolla ihailun kohteena olevassa kolossa joku asustelisi. Tämä paikka saa mielikuvituksen laukkaamaan - mistä sitä tietää vaikka kallion uumenista löytyisi kokonainen kerrostalo...

Luminen luistelulenkki

Tämä viikonloppu on mennyt lumilajien parissa. Nautiskelin eilisestä pikkupakkasesta reippaalla perinteisen hiihtolenkillä Puijon maisemissa. Keli oli mitä parahin (noin -4 astetta, tyyni ja upea kuu jo iltapäivällä), ja Ala-Antikkalan kahviossa on todella hyvää kuumaa mehua tarjolla. Harvemmin tulee mainostettua, mutta nyt on pakko...

Kuvat ovat kuitenkin tämän päivän luistelulenkiltä. Käytiin kiertelemässä Pohjois-Kallavedellä olevia aurattuja ratoja, mutta päädyttiinkin mukavalle lenkille ratojen ulkopuolelle. Kyllä lumi lensi luistimista, ja tuulesta huolimatta matka taittui. Kerrassaan nautinnollista tämäkin. Rentouttavaa ja reipasta. Eväätkin tuli nautittua eräässä saaressa tulipaikalla. Tämän päivän mukailtu motto kuuluikin "ken ratoja luistelee se radan on vanki, vapaa on vain umpihanki..."

Järvet ovat saaneet lasikannen...

Joululomailua parhaimmillaan, järvet ovat vihdoin saaneet kantavan kannen - ja tällä kertaa vielä löytyi komeaa ja sileää jäätä. Nautiskeltiin kunnolla kiiltävän pinnan iloista. Harjoiteltiin lisäksi naskalien käyttöä ja päästiinpä kuulemaan jään lauluakin. Yllättävistä paikoista löytyi heikkoa jäätä, eli aina pitää tuntemattomalla ja tutkimattomalla jäällä olla tarkkana. Varusteiden tulee myös olla kunnossa. Mieli lepää kun pääsee ulkoilemaan ja nauttimaan luonnosta. Rankan syksyn jälkeen loma on tullut tosi tarpeeseen. Ai niin, tapanina ehdin laskettelemaankin - kivaa oli sekin!

Talven ensimmäinen retkiluistelureissu

Aamulla tuli melkein kiire. Meillä oli tapaaminen kymmeneltä ja edessä oli talven ensimmäinen retkiluistelureissu. Lämpötila oli plussalla ja yöllä oli satanut kerros märkää lunta. Etsin vielä aamulla lähes epätoivoisena naskaleitani - jotka olivat lopulta juuri siellä missä niiden pitikin olla... Ilman naskaleitahan luonnonjäälle ei ole asiaa. Samoin retkiluistelijan turvavarustukseen kuuluu mm. reppu, jossa on vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet, eväät, heittoliina ja muuta sellaista tarpeellista sekä jääsauva/sauvat jään paksuuden kokeilemista varten. Varusteista ja turvallisuusohjeistuksista lisätietoja löytyy vaikka Suomen Retkiluistelijoiden sivuilta.

Sohjosta ja vedestä huolimatta luistelu oli kohtuullisen helppoa. Jäätä oli noin 5-20cm siellä missä kuljimme. Suolasalmi, joka näkyy kahdessa ensimmäisessä kuvassa on auki koko talven. Tänään meitä oli seitsemän hengen porukka - retkiluistelu on jo turvallisuussyistäkin sosiaalinen laji. Luontoelämyksenä näimme myös pienen lumikon jäljet ja hirmuista vauhtia viipottaneen myyrän.

Oli kivaa ja rentouttavaa! Kesältä tutut melontavedet ovat nyt talvisen kannen peitossa.

Naulan kantaan - Heli Laaksoselta

"Joulupatja on mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoisin lansseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, että jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluhmisen laittama) namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei.Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Eik ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline, joulupatja on joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamise ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et siit riittä pitkäl kevässe."

-Heli Laaksonen-

Minä kannatan tätä ajatusta. Tosin huomenna vielä ajattelin retkiluistelureissulle haukkaamaan hiukan raitista ilmaa. Toivottavasti ei sada kaatamalla vettä tai räntää... No, sitä varten kai ne goretexit on keksitty ja sitä varten mulla on vedenpitävät retkiluistelumonot...

Vuosi sitten...

...elin jännittävää aikaa - etsin uutta työpaikkaa ja tiesin, että elämässäni tapahtuu suuria muutoksia. Ne muutokset konkretisoituivat sitten paikkakunnan vaihtamisena ja uutena työpaikkana. Uusi työ on näin vuoden jälkeen vastannut odotuksiani. Tekemisen meininki ja aito luovuus ja innovatiivisuus motivoivat eteenpäin. Välillä huomaa, että töissä tulee aikamoinen flow-efekti.

Ensimmäiset kaksi kuvaa ovat viime vuoden työreissulta Kolille - se oli mieleenpainuva tilaisuus, tavallaan jäähyväisreissuni edellisen työn merkeissä. Koli on kuitenkin minulle voimapaikka, vaellus pimeässä lumisessa metsässä kynttilöiden valaistessa tietä oli tuollakin reissulla sykähdyttävä kokemus. On erikoista, miten jossain paikassa voi tuntea niin syvää ja suurta rauhaa. Hauska juttu tuolta reissulta oli se, että kun seminaari loppui, niin Kolinportissa oli ruuhkaa - siellä vanha rouva myy mainioita kukkoja, piirakoita, lanttusupikkaita ja muita perinneherkkuja. Seminaariväki osti pöydän tyhjäksi alle vartissa. Onneksi minäkin sain haluamani ;O)

Kolmas kuva on edellisen asuntoni ikkunasta otettu. Savonlinnan Heikinpohjasta kaupunkiin päin. Kaunis aamu ja mukava tunnelma. Kaikki kolme kuvaa on otettu noin vuosi sitten - ihan muutaman päivän heitoilla tähän päivään. Mikä muuttuu ja mikä pysyy samana? Eräässä laulussa kysyttiin "muuttuuko maailma vai muutunko minä vain?" Vastaus taitaa olla sekä että. Huomaan, että olen saavuttanut muutamia toivomiani asioita ja voin taas asettaa uusia tavoitteita hyvillä mielin.

Täällä tulee vähän lunta, toivottavasti se säilyisi - minä himoitsen hiihtämään! Ai niin, ja jos vaan suinkin pääsen vähän luistelemaan niin tavoitteena on Kuopion Ice Marathon - kunhan se vaan osuu vapaalle viikonlopulle...

Pannun elämää

Mietiskelin tätä aihetta melko pitkään, ja valitsin lopulta nämä retkiluisteluun liittyvät kuvat... valokuvatorstain aiheena oli siis tutkielma esineestä. Ihan vielä ei ole jäälle päässyt, mutta eivät ne ajat enää kaukana ole. Täällä on nimittäin jo lumi maassa.