Kävin tänään aurinkoisena pikkupakkaspäivänä Puijon peikkometsässä juoksemassa reilun 10km lenkin. Melomaankin olisi voinut lähteä, mutta näillä säillä ja veden lämpötiloilla sinne ei ole syytä lähteä yksin. Retkiluistelemaan taas ei ihan vielä pääse, mutta jos pakkaset jatkuvat, niin ei siihen varmaan loputtoman kauaa mene kun matalilla lahdilla on kantavaa jäätä. Retkiluistelukaan ei ole yksinäisen hommaa, eli kavereiden kanssa vaan... taas turvallisuussyistä.
Tämä kuva vuorenpeikon luolan ihailusta on otettu kuukausi sitten. En yhtään ihmettelisi vaikka tuolla ihailun kohteena olevassa kolossa joku asustelisi. Tämä paikka saa mielikuvituksen laukkaamaan - mistä sitä tietää vaikka kallion uumenista löytyisi kokonainen kerrostalo...
10 kommenttia:
Onpa siinä seinämä.
:) On tosiaan. Näitä hienoja kallioita löytyi Puulavedeltä. Suosittelen lämpimästi sitä retkikohteeksi.
Lapsena mietin tosissani josko kallion sisuksissa asuu olioita vaikka peikkoja.
Upea paikka harrastaa!
Hyvä tapa yllättää vuorenpeikot vesitse!
Leikkipaikka: Eihän sitä voi tietää - eihän? Kyllä sieltä uumenista voi löytyä vaikka mitä ;O)
Wiltteri: Sinäpä sen sanoit, mieli lepää tuollaisissa maisemissa.
trina: Totta, kun aivan hiljaa läiskyttämättä lipuu kallion juureen...
Jännittävän näköinen luolansuu, kyllä tuo vuorenpeikolle hyvinkin sopisi!
Jyhkeä kallionseinämä! Varmasti mahtavat puitteet syksyiselle melontaretkelle.
Innolla odottelen sun retkiluistelu-postauksia, se kuulostaa kivalta ja rentouttavalta puuhalta :)
Komea ja jylhä on vuorenpeikkojen asumuksen julkisivu! ;D
Anna laukata. Siellä se on.
Lähetä kommentti