Järvet ovat saaneet lasikannen...

Joululomailua parhaimmillaan, järvet ovat vihdoin saaneet kantavan kannen - ja tällä kertaa vielä löytyi komeaa ja sileää jäätä. Nautiskeltiin kunnolla kiiltävän pinnan iloista. Harjoiteltiin lisäksi naskalien käyttöä ja päästiinpä kuulemaan jään lauluakin. Yllättävistä paikoista löytyi heikkoa jäätä, eli aina pitää tuntemattomalla ja tutkimattomalla jäällä olla tarkkana. Varusteiden tulee myös olla kunnossa. Mieli lepää kun pääsee ulkoilemaan ja nauttimaan luonnosta. Rankan syksyn jälkeen loma on tullut tosi tarpeeseen. Ai niin, tapanina ehdin laskettelemaankin - kivaa oli sekin!

Jouluiloa

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2009 kaikille blogissani vieraileville. Mukava runo enkelin pipareista löytyi Positiivareiden sivuilta.

Joulu ovella kolkutteli
ja ulkona ritisi pakkaskeli,
kun hankea kosketti enkelin siipi
ja enkeli portista pihaan hiipi.
Pieni enkeli tahtoi katsella vaan,
kun joulua laittoivat ihmiset maan:
koristeita, lamppuja pensaissa pihan,
ne taivaan tähtiä muistutti ihan.

Vielä enkeli sisäänkin kurkistaa taisi,
että joulusta tarkemmin selvää saisi.
Ja sielläpä uunissa piparit paistui.
"Ne varmasti suussakin hyvältä maistui..."
niin enkeli tuumi. Ja äiti kun veti
piparit uunista, huomasi heti,
että puuttui pelliltä sydän ja tähti
-ne enkelin taskussa taivaaseen lähti!

Lämpö

Valokuvatorstain haasteena oli tällä kertaa lämpö. Kivellä on lämmin, ja siltä kiveltä löytyi myös tämä otus viime kesänä... Komea nahka!

Talven ensimmäinen retkiluistelureissu

Aamulla tuli melkein kiire. Meillä oli tapaaminen kymmeneltä ja edessä oli talven ensimmäinen retkiluistelureissu. Lämpötila oli plussalla ja yöllä oli satanut kerros märkää lunta. Etsin vielä aamulla lähes epätoivoisena naskaleitani - jotka olivat lopulta juuri siellä missä niiden pitikin olla... Ilman naskaleitahan luonnonjäälle ei ole asiaa. Samoin retkiluistelijan turvavarustukseen kuuluu mm. reppu, jossa on vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet, eväät, heittoliina ja muuta sellaista tarpeellista sekä jääsauva/sauvat jään paksuuden kokeilemista varten. Varusteista ja turvallisuusohjeistuksista lisätietoja löytyy vaikka Suomen Retkiluistelijoiden sivuilta.

Sohjosta ja vedestä huolimatta luistelu oli kohtuullisen helppoa. Jäätä oli noin 5-20cm siellä missä kuljimme. Suolasalmi, joka näkyy kahdessa ensimmäisessä kuvassa on auki koko talven. Tänään meitä oli seitsemän hengen porukka - retkiluistelu on jo turvallisuussyistäkin sosiaalinen laji. Luontoelämyksenä näimme myös pienen lumikon jäljet ja hirmuista vauhtia viipottaneen myyrän.

Oli kivaa ja rentouttavaa! Kesältä tutut melontavedet ovat nyt talvisen kannen peitossa.

Naulan kantaan - Heli Laaksoselta

"Joulupatja on mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoisin lansseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, että jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluhmisen laittama) namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei.Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Eik ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline, joulupatja on joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamise ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et siit riittä pitkäl kevässe."

-Heli Laaksonen-

Minä kannatan tätä ajatusta. Tosin huomenna vielä ajattelin retkiluistelureissulle haukkaamaan hiukan raitista ilmaa. Toivottavasti ei sada kaatamalla vettä tai räntää... No, sitä varten kai ne goretexit on keksitty ja sitä varten mulla on vedenpitävät retkiluistelumonot...

Lisää lunta!

Viikonloppuna täälläkin oli aikamoinen vesikeli, mutta tänään aamulla töihin tullessa maisema oli verhoutunut uuteen pehmeään lumeen. Kaunista, kaunista! Pakko oli kokoukseen juostessakin pysähtyä räpsäisemään muutama kuva omaksi ja muiden iloksi. Ehkä valkea joulu on realismia? Sain myös iltapäivällä viestin, että retkiluistelijalle kelpoa jäätä löytyy... jos vaan ehtisi sinne luistelukeikalle, valoisa aika kun kuluu töissä!

Kuutamohiihto

Ihana talvi. Löysin hiihtolenkilläni kauniin kuutamon. Kuva ei ehkä ole täydellinen, mutta kertoo tunnelman. Puolentoista tunnin hiihtolenkki oli nautinnollinen - sitä nautintoa sai sekä sielu että ruumis.

Muuten vietin viikonloppua ystävieni seurassa - he olivat vierailulla luonani. Kuljeskeltiin kaupungilla ja nautittiin elämästä ja kalakukosta. Lauantaina illalla syötiin hyvin ja kuunneltiin livemusiikkia paikallisessa ravintolassa. Pitäkää huoli ystävistänne, elämä olisi kovin tyhjää ilman heitä!

Valokuvatorstain 112. haaste: Tekstikatkelma

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia." (Juslin, Emma. Frida ja Frida, 2008. Alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula)

Tuosta tekstistä tuli mieleeni Martti Ahtisaaren eilinen puhe, jossa hän sanoi rauhan olevan tahtokysymys. Ehkäpä se rauhanprosessi onkin sävyjen löytämistä mustavalkoiseen? Eikä tässä suinkaan aina ole kyse valtioista, vaan yhtä lailla yksittäisistä ihmisistä.

Hauskana yksityiskohtana tässä Sowetossa sijaitsevassa muistomerkissä graniittipaaden tekijä on muistanut pienen mainoksen - huomioikaa tekijän puhelinnumero!

Hiihtolenkki

Eilen oli aivan mahtava sää - pakkasta noin viisi astetta ja lähes tyyntä. Luistelusukset ja -monot sekä muut hiihtokamppeet piti siis ottaa tehokäyttöön. Kävin Puijolla hiihtämässä reilun tunnin lenkin. Perinteisen latua ei vielä ollut kovinkaan paljoa, mutta luistellen ei näin eteläsuomalaisen näkökulmasta ollut mitään ongelmaa (paitsi ne suuret ylämäet ;O)), joihin tottuminen ottaa aikansa). Huomasin kyllä, että salitreeni on kohentanut kuntoa ja hiihtäminen sujui ihan mukavasti. Alussa toki piti hetki hakea tasapainoa...

Täytyy vaan taas voidella sukset priimakuntoon, ehtisiköhän vaikka sunnuntaina. Eihän siihen itse asiassa kovin kauaa mene, mutta jos samalla laittaisi myös ne perinteisen sukset niin sitten olisi sekin asia kunnossa. Nykyisessä asunnossa ei enää tarvitse suksia huoltaa keittiössä, vaan se onnistuu kellarissa. Huomattava parannus entiseen, siis, ja tarkoittaa sitä, että minulla on vähemmän suksivoiteita ympäri asuntoa. Tai jos olisin oikein ahkera, niin tänään aion töiden jälkeen lenkille, minkä jälkeen on vuorossa pyykkivuoren vähentämistä - kellarin pyykkituvassa - ja samalla voisi siellä alhaalla voidella suksia eikä tarvitsisi koko ajan juosta kellarista ylimpään kerrokseen... Onkohan tämä tehokkuutta vai laiskuutta - se raja kun on toisinaan hiuksenhieno!

Valokuvatorstai: Itsenäisyyspäivän kuvapeitto

Niinpä niin, tällä kertaa itsenäisyyspäivänä kello 18 olin kouluttajana kansainvälisellä partiokurssilla Latviassa. Meillä oli pienen tauon aika, ja ohjelmassa aika hauska leikki. Tämän jälkeen palattiin asiaan, eli kansallisen järjestön hallituksen jäsenen tehtäviin... Kyllähän minulla oli toki lippu mukana ja lisäksi vielä sinivalkoisia kynttilöitäkin, joita käytettiin sitten myöhemmin illalla (ai niin, nämä menivät sitten fanaattiselle Porton jalkapallojoukkueen kannattajalle...)

Joulunodotusta Riikassa

Tässä vielä muutamia tunnelmia Riikasta. Joulumarkkinoilla oli mukava käydä ja sieltähän löytyi myös se mäyräkoira Duksis. Lisäksi sitten vielä muutamia kauhoja ja sen sellaista. Paljon muutakin olisi voinut ostaa, mutta koska kaikkea ei kuitenkaan voi, niin... Täytyy siis käydä jonain vuonna uudestaan tuolla Riikassa joulumarkkinoilla. Ensi viikonloppunahan on Lohjalla vanhan ajan markkinat - jos pääset, niin suosittelen lämpimästi visiittiä sinne!

Riika ja Jelgava

Joulumarkkinoilta loytyi Duksis, mukava mäyräkoira. Tehty punasavesta, korvat ja häntä nahkaa. Muutenkin on ollut mukava olla täällä Latviassa, maistiaisiksi muutama kuva Riikasta. Pääosin olen kylla ollut Jelgavassa kouluttamassa, eli suurin osa ajasta on kulunut hotellin koulutustiloissa.

Tässäpä vielä Duksis - nimi on Latvialainen poikakoiran nimi. Kurssilaiset ristivät dogin puolestani ;O) Olen pahoillani kuvan huonosta laadusta - kännykkäkamera ei aina ole aivan loistava...

Vuosi sitten...

...elin jännittävää aikaa - etsin uutta työpaikkaa ja tiesin, että elämässäni tapahtuu suuria muutoksia. Ne muutokset konkretisoituivat sitten paikkakunnan vaihtamisena ja uutena työpaikkana. Uusi työ on näin vuoden jälkeen vastannut odotuksiani. Tekemisen meininki ja aito luovuus ja innovatiivisuus motivoivat eteenpäin. Välillä huomaa, että töissä tulee aikamoinen flow-efekti.

Ensimmäiset kaksi kuvaa ovat viime vuoden työreissulta Kolille - se oli mieleenpainuva tilaisuus, tavallaan jäähyväisreissuni edellisen työn merkeissä. Koli on kuitenkin minulle voimapaikka, vaellus pimeässä lumisessa metsässä kynttilöiden valaistessa tietä oli tuollakin reissulla sykähdyttävä kokemus. On erikoista, miten jossain paikassa voi tuntea niin syvää ja suurta rauhaa. Hauska juttu tuolta reissulta oli se, että kun seminaari loppui, niin Kolinportissa oli ruuhkaa - siellä vanha rouva myy mainioita kukkoja, piirakoita, lanttusupikkaita ja muita perinneherkkuja. Seminaariväki osti pöydän tyhjäksi alle vartissa. Onneksi minäkin sain haluamani ;O)

Kolmas kuva on edellisen asuntoni ikkunasta otettu. Savonlinnan Heikinpohjasta kaupunkiin päin. Kaunis aamu ja mukava tunnelma. Kaikki kolme kuvaa on otettu noin vuosi sitten - ihan muutaman päivän heitoilla tähän päivään. Mikä muuttuu ja mikä pysyy samana? Eräässä laulussa kysyttiin "muuttuuko maailma vai muutunko minä vain?" Vastaus taitaa olla sekä että. Huomaan, että olen saavuttanut muutamia toivomiani asioita ja voin taas asettaa uusia tavoitteita hyvillä mielin.

Täällä tulee vähän lunta, toivottavasti se säilyisi - minä himoitsen hiihtämään! Ai niin, ja jos vaan suinkin pääsen vähän luistelemaan niin tavoitteena on Kuopion Ice Marathon - kunhan se vaan osuu vapaalle viikonlopulle...

Lasi

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa "lasi". Minulta löytyi useita aiheeseen sopivia kuvia, mutta valitsin tämän Wienissä, Praterin maailmanpyörässä napatun otoksen, jossa olen kuvannut huvipuistoa sekä ulkoa että lasin heijastuksen maailmanpyörän vaunun sisältä. Erilaisia lasikuvia siis löytyy - saisinkohan vaikka jonain päivänä aikaiseksi koota niistä tänne sarjan...

Joulukatuja

Ajattelin näin joulukatujen ja erilaisten joulunavausten aikaan laittaa muutaman kuvan jatkaakseni tuota viime torstain ajatusta ja henkeä. Se viime torstainkin kuva oli siis Brysselistä, kuten nämäkin. Itse odotan jo innolla joulumarkkinoita ja niiden mukavaa tunnelmaa höyryävän glögimukin tai glühweinin sekä piparkakkujen tuoksussa.

Reissua ja talvisia maisemia

Kävin viikonloppuna kokouksessa Aulangolla. Sain nauttia kylpylän kuohuista ja vesijumpasta. Minä kun olen sellainen oikea vesipeto. Lisäksi oli todella kivaa näin naisihmisenä, että illallisille saa kerrankin laittautua oikein viimeisen päälle. Meillä Suomessa harrastetaan mielestäni liian vähän tuollaisia hienoja illallisia - vai kuinka usein te saatte käydä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa nainen saa pukeutua pitkään pukuun eikä ole ylipukeutunut?

Lauantaina oli aivan mahtava talvipäivä - aurinkoista ja kaunista. Ehdin käväistä kaupungilla meikkiostoksilla ja nauttimassa raittiista ilmasta ennen palaverien alkua. Sunnuntai olikin sitten toisenlainen. Myrskyä oikein viimeisen päälle. Kotimatkaan menikin paljon aikaa, sillä autoillessa nopeudet olivat moottoritielläkin 40-70km/h. Eikä ohittelijoita pahemmin näkynyt. Kertonee kaiken eilisestä ajokelistä. 350km oli siis kohtuullinen savotta eilisillalle. Onneksi radiosta tuli dekkari-ilta ;O) Kokous saatiin kunnialla pidettyä ja hommat sitä myötä hanskaan, ymmärtääkseni kaikki pääsivät myös kotiin - kukin aikanaan.

Ajan kulua

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen,
joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä,
niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke.
Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta.
Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin
holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä?
Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan
ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä
myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
(Dennis Coupland: Eleanor Rigby, Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall)

Tiedättekö mistä kaupungista ottamani kuva on?

Itse asiassa minä olen ajan kulumisen asiaa pohtinut niin, että totta kai ajan tuntu lyhenee... Kun olimme viisivuotiaita, yksi vuosi oli viidennes elämästämme, kun olemme kolmenkymmenen, niin se on enää yksi kolmaskymmenesosa. Tästä ei kuitenkaan kannata olla huolissaan - en kuitenkaan usko, että ajan kulu voisi nopeutua äärettömiin.

Hetki on jännittävä asia, se voi toisinaan kestää ikuisuuden ja toisinaan taas kadota niin, että sitä ei huomaakaan. Meille jokaiselle tekee joskus hyvää viipyä hetkessä. Muistella miltä kesän metsämansikat maistuvat tai miltä kirpeä pakkanen tuntuu poskissa. Miltä kuulostaa kova jää luistimen alla tai veden loiske laiturilla istuessa? Miltä tuntuu kun on voittanut itsensä ja uskaltanut kokeilla jotain aivan uutta, pelottavaa tai haastavaa?

Haasteeksi kaikille: Pieni rentoutus vaikka työnteon lomassa niin, että siirtää ajatukset omaan itseen ja omaan kehoon ja yrittää tuntea oman kehon lämmön ja hyvän olon - ja sen, miten se leviää koko kehoon. Mieli on ihmeellinen - pienellä harjoittelulla tämä onnistuu kesken työpäivänkin ja tällaisen jälkeen on hyvä olo. Aikaa menee noin minuutti. Puoli minuuttia kestää se, että hermoradat kytkeytyvät uusiin kohteisiin, eli malttakaa... Ja jatkakaa työntekoa terävämpinä ja rennompina!

Tunnustus

Talon Elämää-blogin Sonja muisti minua tällaisella tunnustuksella. Tuntui todella mukavalta saada se! Jään nyt pohtimaan kenelle jaan sitä eteenpäin, eli perästä kuuluu ;o)

Pannun elämää

Mietiskelin tätä aihetta melko pitkään, ja valitsin lopulta nämä retkiluisteluun liittyvät kuvat... valokuvatorstain aiheena oli siis tutkielma esineestä. Ihan vielä ei ole jäälle päässyt, mutta eivät ne ajat enää kaukana ole. Täällä on nimittäin jo lumi maassa.

Takkeja ja kirpputoritavaroita

Kyllä on ollut viikolla kiirettä - en ole vielä ehtinyt edes valokuvatorstain haasteeseen mukaan. Perjantaina oli pikkujoulut, tosi kivaa - oli hyvää ruokaa ja juomaa, bilebändinä Lonestar ja muutenkin kivaa ohjelmaa. Kaiken lisäksi paikalla oli mukavia ihmisiä ja meitä oli melko paljon, reilut pari sataa. Kannatti käydä!

Eilinen meni vaatekaappien siivouksen parissa - on pakko saada kaappeihin tilaa. Olen kyllä aiheuttanut täällä kotona aika ennennäkemättömän kaaoksen... No, kaapit alkavat olla aika hienossa kunnossa, poistin kaikki väärän kokoiset ja muuten vaan käyttämättä jäävät tai hyvin vähällä käytöllä olevat vaatteet ja kengät. Ajattelin kokeilla josko ne menisivät kaupaksi kirppiksellä. Vielä täytyy vähän jatkaa tuota hommaa, että saisi kaikki kuntoon. Puuh... No, on kyllä kiva huomata, että nyt kamppeet mahtuvat kaappiin. Lisäksi ehdin eilen salille ja kaupungillekin katsomaan joulun avausta.

Kaupungilla etsiskelin itselleni sopivaa takkia, ja nuo kaksi ovat olleet vaihtoehtoina. Kolmas ja neljäskin on, mutta niistä en löytänyt kuvia... No, luultavasti päädyn tuohon alempaan vaihtoehtoon. Siinä on arkikäytön kannalta se mukava ominaisuus, että vuorissa on villapatiinin lisäksi thinsulatea. Pidentää olennaisesti käyttöaikaa tällä korkeudella. Tietysti noilla kahdella takilla on 60e hintaeroa - lienee kyllä myös laatueroa, kun toinen on lähtöhinnaltaan tuplasti kalliimpi kuin toinen... Kyllä se on vaikeaa tuo takin ostaminen!